• Energy Research
• FI close
• Finnish close
• VTT Research Information System close

Julkaisu on yhteenveto Tekesin ClimBus -ohjelman hankkeen "Suomalaisen energiateollisuuden kilpailukyky ilmastopolitiikan muuttuessa - SEKKI" tuloksista. Hanke toteutettiin VTT:n, MTT:n ja BOFITin yhteishankkeena, ja sen koordinaattorina toimi VTT. SEKKI-hankkeen tavoitteena oli arvioida suomalaisen energiateollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä ja toimintaympäristön muutoksia, kun tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä. Hankkeessa keskityttiin tulevaisuuden energiajärjestelmien, energiamarkkinoiden, energian saatavuuden ja energian kysynnän kehityksen arviointiin vuoteen 2050 asti. VTT:n työn keskeinen sisältö oli arvioida kriittisesti fossiilisten polttoaineiden riittävyyttä ja uusiutuvien energialähteiden teknistä potentiaalia tulevaisuudessa. Pääpaino tarkasteluissa oli maakaasun saatavuuden arvioinnissa Euroopan näkökulmasta. Maakaasutarkastelut tehtiin yhteistyössä BOFITin kanssa, joka arvioi Venäjän kaasun riittävyyttä ja vientiä Venäjältä Eurooppaan tulevaisuudessa. Bioenergian käytön voimakas lisääminen edellyttäisi erityisesti peltoalan hyödyntämistä energiakasvien tuotannossa. MTT:n työ painottui peltobioenergiapotentiaalien arviointiin alueellisesti ja globaalisti. Arvioissa huomioitiin riittävä ruoan tuotanto maailman kasvavalle väestölle. VTT:n hankkeessa arvioitiin myös sähkömarkkinoiden ja sähkön hinnan kehitystä Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Lisäksi koottiin arvioita sähkön kysynnän kehityksestä Pohjoismaissa sekä arvioitiin lisääntyvien lämpöpumppujen ja sähköautojen vaikutuksia sähköjärjestelmään ja -kysyntään. Eri osatehtävien tuloksia käytettiin lähtötietoina skenaariotarkasteluissa, joissa tarkasteltiin tulevaisuuden ilmastopolitiikan vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin sekä energiajärjestelmien kehitykseen ja investointeihin. Tarkastelujen painopisteet olivat Euroopan ja Aasian kehittyvien talouksien skenaariot sekä globaali energia- ja ilmastotulevaisuus.

Hankkeen tavoitteena oli edistää ruokohelven laajamittakaavaisia käyttömahdollisuuksia Keski-Suomessa. Hankkeen osatehtäviä olivat helven tuotannon potentiaalikartoitus, korjuuteknologian kehittäminen, varastoinnin ja kuljetusten logistiikan kehittäminen, energiasisällön mittaus ja markkinointi. Varsinkin rehuviljatilat ovat halukkaita viljelemään helpeä. Kiinnostus ei kuitenkaan ole niin suurta, että ainakaan lähitulevaisuudessa voitaisiin tuottaa määriä, joita keskisuomalaiset voimalaitokset voisivat optimitilanteessa käyttää. Työvaiheita yhdistämällä, esimerkiksi niiton ja paalauksen yhdistämisellä, voidaan korjuun kapasiteettia lisätä. Samoin on olemassa itsekerääviä paalivaunuja, joilla paalien keräilyä pellolta voidaan tehostaa. Paalikasojen peittämisellä ja pohjustamisella voidaan paalien kostumista ehkäistä. Kosteus on usein keskittynyt paalin pintakerroksiin, mutta pintakerroksen vaikutus pyöröpaalin keskikosteuteen on suurempi kuin sisempien kerrosten vaikutus. Kasoja peitettäessä tulisi niissä aina olla harjapaali, joka estää vesipussien muodostumisen muovin päälle. Tutkituilla sähköisillä kosteusmääritysmenetelmillä, kuten NMR- ja mikroaaltomenetelmät, voitiin helven kosteus määrittää keskimäärin suhteellisen tarkasti. Menetelmät soveltuvat kuitenkin käytettäväksi vain laboratorio-oloissa ja toimivat vain sulalla helvellä. Kosteusnäytteiden otto paaleista on haastavaa, koska päältä päin ei voida nähdä, kuinka syvälle kosteus on edennyt paaliin. Pyöröpaaleille määritettiin mittausaineiston avulla oikea kairaussyvyys, jolla näyte antaa paalin keskikosteuden.

Energian kysynnän kasvaminen, fossiilisten energiavarojen ehtyminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen tulevat ohjaamaan eri energiaresurssien kysyntää sekä energian hintaa. Tässä raportissa on esitetty arvioita polttoaineiden ja uusitutuvien energialähteiden teknisistä potentiaaleista sekä niihin liittyvistä epävarmuuksista. Työ toteutettiin Tekesin ClimBus -ohjelman hankkeessa "Suomalaisen energiateollisuuden kilpailukyky ilmastopolitiikan muuttuessa - SEKKI" VTT:n, MTT:n ja BOFITin yhteishankkeena, ja sen koordinaattorina toimi VTT. VTT:n työn keskeinen sisältö oli arvioida kriittisesti fossiilisten polttoaineiden riittävyyttä ja uusiutuvien energialähteiden teknistä potentiaalia tulevaisuudessa. Tarkastelun pääpaino oli maakaasun saatavuuden arvioinnissa Euroopan näkökulmasta. Maakaasutarkastelut tehtiin yhteistyössä BOFITin kanssa, joka arvioi Venäjän kaasun riittävyyttä ja vientiä Venäjältä Eurooppaan tulevaisuudessa. Bioenergian käytön voimakas lisääminen edellyttäisi erityisesti peltoalan hyödyntämistä energiakasvien tuotannossa. MTT:n työ painottui peltobioenergiapotentiaalien arviointiin alueellisesti ja globaalisti. Arvioissa huomioitiin riittävä ruoan tuotanto maailman kasvavalle väestölle.

Työn tavoitteena oli laskea energia- ja kasvihuonekaasutaseet ja vältetyn CO2-ekvivalenttitonnin hinta vertailupolttoaineisiin nähden liikenteen biopolttoaineiden tuotannolle ja käytölle sekä pelto- ja metsäbiomassan tuotannolle ja käytölle yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Tulosten perusteella esitettiin uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Työssä arvioitiin sekä kaupallisia että kehitteillä olevia tekniikoita. Tarkasteluun valittiin Suomen olosuhteisiin sopivimpia, laajamittaiseen tuotantoon soveltuvia vaihtoehtoja. Hankkeessa tarkasteltiin sekä pelto- että metsäbiomassapohjaisia ketjuja. Tarkasteltaviksi peltobiopolttoaineketjuiksi valittiin ohraetanoli, rypsipohjainen biodiesel sekä ruokohelpipohjainen Fischer-Tropsch-diesel (F-T-diesel). Metsäbiopolttoaineketjuina tarkasteltiin hakkuutähdepohjaista F-T-dieseliä ja metanolia. Tämän lisäksi tarkasteltiin hakkuutähteiden ja ruokohelven käyttöä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Tarkastelussa huomioitiin koko tuotanto- ja käyttöketju. Kaikkien tarkasteltujen biopolttoaineiden energiatase on positiivinen, eli niiden raaka-aineiden tuotannossa ja polttoaineiden valmistuksessa kuluu kokonaisuudessaan vä-hemmän energiaa kuin mitä lopputuote sisältää. Energiankulutus polttoaineen energiasisältöä kohden on kuitenkin 3-5-kertainen fossiilisten polttoaineiden tuotannossa kuluvaan energiaan nähden. Näin ollen primäärienergiankulutusta ei voida vähentää korvaamalla fossiilisia polttoaineita biopolttoaineilla, mutta sen sijaan raakaöljyn kulutusta voidaan vähentää merkittävästi, sillä vain murto-osa biopolttoaineiden tuotantoketjussa kulutetusta energiasta on tyypillisesti peräisin raakaöljystä. Ohraetanolin tai RME:n tuotanto ja käyttö eivät välttämättä vähennä, vaan saattavat päinvastoin lisätä, kasvihuonekaasujen päästöjä suhteessa fossiilisiin vertailupolttoaineisiin, kun koko tuotanto- ja käyttöketju otetaan huomioon. Tämä johtuu ennen kaikkea viljakasvien merkittävästä lannoitustarpeesta suhteessa raaka-aineiden energiasisältöön sekä lannoitteiden valmistuksen ja niiden käytön aiheuttamista typpioksiduulis-päästöistä, jotka voivat olla suuria. Viljelemättömien peltojen käyttöönotto ohraetanolin tai rypsibiodieselin tuotantoon saattaa siis lisätä kasvihuonekaasujen absoluuttisia päästöjä, vaikka tuotetuilla polttoaineilla korvataankin fossiilisia polttoaineita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö absoluuttiset päästöt voisi vähentyä nykytilanteesta, mikäli nykyisiä viljelyketjuja, joissa pelloilla joka tapauksessa viljellään jotain, optimoitaisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät kuitenkin todennäköisesti enemmän vähentämällä ylimääräistä viljelyä kuin käyttämällä pellot ohraetanolin tai rypsi-biodieselin valmistukseen. Ohran oljen tai rypsin varren energiakäyttö korvaamaan päästöintensiivisempiä energialähteitä sekä maaperän hiilitasetta parantavat ja typpioksiduulipäästöjä pienentävät keinot olisivat keskeisiä tekijöitä parantamaan peltoenergiaketjujen kasvihuonekaasupäästöjen taseita. Toisen sukupolven metsätähde- ja ruokohelpipohjaiset biopolttoaineet ovat huomattavasti kaupallisia peltobiomassapohjaisia polttoaineketjuja suotuisampia kasvihuonekaasupäästöjen kannalta fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, mikä johtuu erityisesti huomattavasti pienemmästä lannoitustarpeesta raaka-aineiden energiasisältöä kohden. Toisen sukupolven biopolttoaineilla voidaan saavuttaa jopa 70-80 %:n vähennys kasvihuo-nekaasujen päästöissä fossiilisiin vertailupolttoaineisiin nähden, kun sekä tuotanto- että käyttöketju huomioidaan. Liikenteen biopolttoaineiden tuotanto on nykyisellään 30-100 % kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Kehitteillä olevien toisen sukupolven biopolttoaineiden päästövähennyskustannukset liikkuvat nykyisellä raakaöljyn hinnalla tasolla 30-100 euroa vähennettyä hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden, riippuen mm. saavutettavien päästövähennysten epävarmuudesta sekä raaka-aineesta ja sen hinnan vaihteluista. Raakaöljyn hinnan noustessa päästövähennyskustannukset alenevat jyrkästi. Kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittaminen energiantuotannossa on kuitenkin liikennesektoria edullisempaa.

Broilerihallien ilmanvaihdon hienosäätö -hankkeen tavoitteena oli optimoida ilmanvaihdon säätö- ja ohjaustapa huomioiden ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi ja mitoitustekijät, Suomen olosuhteet ja kasvatusjaksojen olosuhdevaatimukset. Hanke jakautui kolmeen toiminnalliseen osioon: web-kyselyyn broilerikasvattajille, olosuhdemittauksiin valituissa kasvatushalleissa sekä ilmanvaihdon simulaatiolaskentaan vuoden jaksolle. Ilmanvaihdon toimintaa havainnollistettiin esimerkkihalliin tehdyllä simulointilaskennalla yhden vuoden kuudelle kasvatusjaksolle. Laskennalla kuvattiin ilmanvaihdon ja lämmityksen ohjaustapojen vaikutusta lämmön ja puhallinsähkön kulutukseen sekä hallin sisälämpötilaan, kosteuteen ja epäpuhtauspitoisuuksiin. Esimerkkihallin pinta-ala oli 1600 m² ja sisätilavuus 5900 m³. Untuvikkojen määränä laskelmissa oli 28000 ja ne kasvoivat 2,4 kg elopainoon 37 vuorokaudessa. Vuoden aikana 1600 m² halli kulutti noin 200 MWh lämpö- ja 6 MWh sähköenergiaa. Lämmitysenergiakulutus oli noin 0,75 kWh teuraspainokiloa kohden vuodessa. Kyseessä on laskennallinen tulos, joka voidaan saavuttaa Etelä-Suomessa, jos ilmanvaihto ja lämmitys toimivat optimaalisesti. Jyväskylän ilmastossa lämmitysenergiaa kuluu peräti 25 % enemmän kuin Etelä-Suomessa vaikka ulkolämpötila on vain 2,1 astetta alempi kuin Etelä-Suomessa. Ilmanvaihdon lämpöhäviö oli selvästi suurin lämpöhäviön osatekijä broilerihallissa. Lämmitystehon tarpeen ja kosteuden kannalta on ilmeistä, että ilmanvaihtoa kannattaisi pienentää yöllä lintujen aktiviteettia vastaavaksi. Lämmitystehon tarve pienenee tällä tavoin 11 %, lämmitysenergian tarve 12 % ja puhallinenergian tarve 3 %. Muutenkin ilmanvaihdon määrällä ja tarkoituksenmukaisella säädöllä on suuri vaikutus lämmitysenergian kulutukseen. Kulutus lisääntyy laskelmien mukaan 44 %, jos ilmanvaihtoa lisätään niin, että hallin CO2-pitoisuus laskee eläinsuojelulain maksimitasosta 3000 ppm arvoon 2500 ppm. Poistoilman lämmön talteenotolla saavutettiin laskentatapauksissa 27–42% säästö lämmitysenergiankulutuksessa perustapaukseen verrattuna, jos laitteen hyötysuhde on 70 % ja sen ilmavirtakapasiteetti riittää 5–10 ensimmäisen kasvatuspäivän tarpeisiin. Lämmön johtumisella rakenteiden läpi oli merkitystä lähinnä kasvatusjakson alussa ja jaksojen välillä. Laskentaesimerkeissä lisäeristämisellä saavutettiin 4–6 % säästö lämmitysenergiankulutuksessa perustapaukseen verrattuna. Rakennusta ei siis kannata ylieristää. Lattian eristyksestä saatetaan saavuttaa se lisähyöty, että pehkun alle ei jää potentiaalisia kondenssipintoja. Rakennuksen ilmatiiviyden parantaminen pienentää lämmitysenergian kulutusta kun käytössä on poistoilman lämmön talteenotto. Kun rakennuksen tiiviyttä parannetaan siten, että ilmavuotojen määrä on 20 % perusarvosta, lämmitysenergian kulutus pienenee 10–16 %. Hyvä rakennuksen ilmatiiviys helpottaa ilmanjaon hallintaa myös kun lämmön talteenottolaitteistoa ei ole. Liikaa vuotavassa rakennuksessa ei saavuteta riittävän suurta alipainetta ensimmäisinä kasvatusviikkoina, jolloin tuloilmasuihkujen heittopituus jää vajaaksi ja ilmanjako ei toteudu tarkoitetulla tavalla. Hallin suunnittelussa kannattaa kiinnittää huomiota lämmitysratkaisun valintaan. Laskelmat osoittivat, että suurin hetkellinen lämmitysteho tarvitaan kun kovat pakkaset osuvat kasvatusjakson loppupäähän Huipputehontarpeet ovat luonteeltaan lyhytaikaisia energiapiikkejä. Lämmityskattilan tehoa ei välttämättä kannata mitoittaa suurimman tehotarpeen mukaan. Pienemmällä kattilalla voidaan hoitaa pääosa lämmitystarpeesta ja huipputehot voitaisiin tuottaa pienemmillä ja myös pienemmän investoinnin vaativilla laitteilla, mutta kalliimman energian lähteillä.

Euroopan komissio on esittänyt EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan 2030 tavoitteeksi vähintään 40 %:n vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä (KHK-päästöistä) vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoite on jaettu koko EU:n laajuisella päästökauppasektorilla (PKS) toteutettavaan 43 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta ja jäsenmaittain ns. ei-päästökauppasektorilla (ei-PKS) toteutettavaan 30 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta. Maankäyttösektorin (land-use, land-use change and forestry, LULUCF) päästöt ja nielut eivät ole olleet osana EU:n 2020-päästötavoitteita, ja niiden rooli 2030-tavoitteissa on vielä avoin. Suomessa LULUCF-sektori on tärkeä tekijä maan kokonaispäästöjen kannalta, sillä Suomen metsät muodostavat merkittävän hiilinielun ja toisaalta orgaaniset maat merkittävän päästölähteen. Tässä tutkimuksessa on keskitytty metsäelementtiin sen kansantaloudellisen ja ilmastopoliittisen merkityksen takia. Valmisteluna EU:n ilmastopolitiikan laajentamiseen koskemaan vahvemmin myös LULUCF-sektoria, EU:n komissio on esittänyt politiikkavaihtoja, joilla sektori voitaisiin ottaa EU:n päästövähennystavoitteen piiriin. Näissä vaihtoehtoina ovat 1) sektorin kehittäminen omana kokonaisuutenaan, 2) sen liittäminen ei-PK -sektorin tavoitteeseen, tai 3) maatalouden ja LULUCF-sektorin yhdistäminen ns. AFOLU-sektoriksi (agriculture, forestry and land-use). Komissio ei ole esittänyt mahdollisia KHK-päästötavoitteita eri sektorijaoille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on jäsennellä ongelmanasettelua, joka liittyy EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kehitykseen vuotta 2030 kohti, etenkin siihen miten talouden eri sektoreilla syntyvät päästöt ja hiilinielut jaetaan erillisten tai yhtenäisen päästötavoitteiden alle. Koska vaihtoehtoisten päästösektoreiden tavoitteita vuodelle 2030 ei vielä tiedetä, tutkimuksessa ei voida esittää tarkkoja strategioita päästötavoitteiden saavuttamiseksi tai tästä seuraavia taloudellisia vaikutuksia. Sen sijaan tutkimuksessa pyritään kuvaamaan metsien käytön, energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen keskinäisiä vuorovaikutuksia, sekä mitä vaikutuksia yllä esitetyillä LULUCF-vaihtoehdoilla voi olla Suomen metsäteollisuuteen, energiatalouteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja laajemmin Suomen kansantalouteen. Tulosten perusteella metsäteollisuuden lopputuotteiden tulevalla kysynnällä on merkittävä vaikutus metsänieluun vuonna 2030, ja toteutuvaan nieluskenaarioon liittyä epävarmuus vaikeuttaa sektoria koskevan tavoitteen asettelua. Jos LULUCF-sektoria koskisi erillinen ja sitova tavoite, tämä tulisi saavuttaa sektorin sisäisesti esimerkiksi hakkuita vähentämällä. Tällaisessa tilanteessa bioenergian käyttö tuottaisi ns. trade-off -tilanteen LULUCF- ja ei-PK-sektoreiden päästötavoitteiden välillä. Mikäli LULUCF- ja nykyinen ei-PK-sektori olisivat saman tavoitteen alla, metsänielun lisääminen voisi kompensoida ei-PK-sektorin päästöjä, ja oletettu tavoite voitaisiin saavuttaa nielua lisäämällä huomattavan pienillä kustannuksilla verrattuna ei-PK-sektorin vähennyskustannuksiin. Tällöin saavutettaisiin säästö päästövähennyskustannuksissa ei-PK-sektorilla, mutta vastapainona metsäteollisuuden tuotanto supistuisi hieman. Kokonaistaloudellinen tarkastelu osoitti, että tällaisen tilanteen vaikutus Suomen BKT:hen olisi hieman alempi, kuin jos ei-PK -sektorin tulisi saavuttaa oletettu vähennystavoite yksin. LULUCF-sektorin lisääminen osaksi EU:n ilmastotavoitteita parantaisi sekä EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta, joustavuutta ja koherenssia eri sektoreita koskien. Tällöin kuitenkin ilmastopolitiikan epävarmuudet lisääntyisivät myös merkittävästi. Koska tulevan metsänielun EU:N 2030 ILMASTO- JA ENERGIAKEHYS 6 taso on hyvin epävarma, sektorin yhdistäminen muihin päästötavoitteisiin voi tuottaa joko "kuumaa ilmaa" tai tarpeettoman tiukan vähennystavoitteen. Lisäksi taloudellisten kannustinjärjestelmien, kuten hiilivuokrien, implementoinnista ja kustannuksista sekä todellisista vaikutuksista hakkuupäätöksiin ei ole toistaiseksi juurikaan käytännön kokemusta. Siten maankäytön ja metsänhoidon ilmastotavoitteiden mahdollisia vaikutuksia sekä nielun lisäämiseen kannustavia toimenpiteitä tulisi selvittää tarkemmin sekä mallinnuspohjaisen tutkimuksen että käytännön kokeilun kautta.

Raportissa on esitetty yhteenveto hankkeen "Suomalainen tulevaisuuden energialiiketoiminta - skenaariot ja strategiat (SALKKU)" tuloksista. SALKKU-hanke on toteutettu VTT:n ja MTT:n yhteishankkeena ja koordinaattorina toimi VTT ja sen tavoitteena oli analysoida tulevaisuuden energialiiketoimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuoteen 2050 asti. SALKKU-hankeen tutkimustyö pohjautui osittain aiempaan Tekesin Climbus-ohjelman hankkeeseen "Suomalaisen energiateollisuuden kilpailukyky ilmastopolitiikan muuttuessa - SEKKI", jonka tulokset on julkaistu vuonna 2009 VTT:n ja MTT:n raporttisarjoissa. SALKKU-hankkeessa keskityttiin tarkastelemaan tulevaisuuden energialiiketoimintaa arvioimalla energian kysynnän, tarjonnan ja markkinoiden kehitystä pitkällä aikavälillä, kun taustalla vaikuttavat tulevaisuuden energia- ja ilmastopolitiikka, hupenevat fossiiliset energiaresurssit sekä kasvava väestön ja talouskehitys. Energian kysyntää arvioitiin globaalisti, EU:ssa ja erityisesti kehittyvän Aasian talouksissa. Energian tarjonnan kehitysten arvioinnissa keskityttiin fossiilisiin polttoainereserveihin ja resursseihin sekä peltobioenergian teknisiin ja teknistaloudellisiin potentiaaleihin, joihin liittyy suuria epävarmuuksia kasvavan ruokatarpeen, muuttuvien ruokatottumusten, sekä toisaalta voimakkaasti kasvavan bioenergian kysynnän myötä. SALKKU-hankkeen rinnakkaisena hankkeena toimi Etlatiedon EnTech-hanke (Energiateknologian viennin ja kansainvälisen kilpailukyvyn analyysi ja seuranta), jossa arvioitiin suomalaisen energiatoimialan kehitystä teknologian viennin näkökulmasta. VTT:n työn keskeinen sisältö oli arvioida tulevaisuuden ilmastopolitiikan vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin sekä energiajärjestelmien kehitykseen ja investointeihin. Painopiste tarkasteluissa oli Euroopan ja Aasian kehittyvien talouksien skenaarioissa. Tässä hyödynnettiin osin laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja osin eri osatehtävien tuloksia. Aasian kehitystä arvioitiin kansainvälisessä verkostohankkeessa Asian Modelling Exercise (AME) ja EU:n kehitystä Energy Modelling Forumin (EMF) EU-selvityksessä. VTT:n toinen keskeinen osatehtävä oli arvioida kriittisesti fossiilisten polttoaineiden riittävyyttä tulevaisuudessa sekä polttoaineiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä kuten polttoainemarkkinat merikuljetuksineen. Maakaasumarkkinoita varten kehitettiin erillinen markkinamalli, lisäksi arvioitiin pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kehittymistä vuoteen 2050 asti. Bioenergian käytön voimakas lisääminen edellyttäisi erityisesti peltoalan hyödyntämistä energiakasvien tuotannossa. MTT:n työ painottui peltobioenergian teknistaloudellisten potentiaalien arviointiin alueellisesti ja globaalisti. Arvioissa huomioitiin riittävä ruoan tuotanto maailman kasvavalle väestölle, peltobiomassan käytön vaikutukset maaperään ja mahdolliset ilmastonmuutoksen vaikutukset. Lisäksi tarkasteltiin erityisesti peltobioenergian kilpailukykyä.

Tämän selvityksen tavoitteena on selvittää skenaariotarkasteluja käyttäen, miten metsätalouteen ja metsäteollisuuteen perustuvat energialiiketoimintamahdollisuudet ja niihin vaikuttava politiikkaympäristö kehittyvät Suomen näkökulmasta vuoteen 2020. Puupolttoaineet kattavat Suomen kokonaisenergian tarpeesta 20 % ja sähkön kulutuksesta 10 %. Puun energiakäyttöä voitaisiin nostaa merkittävästi lisäämällä metsähakkeen tuotantoa jopa 30 TWh:iin (15 milj. k-m3). Metsähakkeen käyttöä on mahdollista lisätä runsaasti etenkin Etelä- ja Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, joissa metsähaketta riittäisi sähkön ja lämmön tuotannon lisäksi esimerkiksi polttoainejalosteiden valmistukseen. Maksukyvyn puupolttoaineesta ja energiatuotteiden arvon arvioitiin noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Suomen ja muiden energiatuotteiden hintaan vaikuttavien EU-maiden politiikkatoimista riippuu pääosin se, miten paljon puupolttoainetta käytetään, miten käyttö jakautuu pienlämmityksen, sähkön ja lämmön tuotannon ja polttoainejalosteiden tuotannon kesken ja kuinka suurta vienti ja tuonti ovat. Metsähakkeen käytön lisäyksen jalostusarvoksi laskettiin enimmillään 1 500 milj. euroa vuonna 2020. Metsäteollisuuden raaka-aineiden merkittävää siirtymistä energiasektorille ei nähty todennäköiseksi Suomessa. Energialiiketoiminta nähtiin pikemmin mahdollisuutena lisätä puubiomassan jalostusarvoa ja metsäsektorin liikevaihtoa, ja toisaalta se myös mahdollistaa alle ainespuumittaisten nuorten metsien metsänhoidolliset energiapuuharvennukset. Suurin osa yli 7 000 henkilötyövuoden työllistävyyden lisäyksestä tulee metsähakkeen tuotannosta, jossa voi ilmetä jopa työntekijäpulaa. Suhteellisesti eniten työllistävät lämpöyrittäjyys ja pilkekauppa. Suurimmat investoinnit (yhteensä 2 500 milj. euroa) kohdistuvat sähkön ja lämmön yhteistuotantoon ja polttoainejalosteiden valmistukseen, mutta myös metsähakkeen tuotantoon.