Minun maaseutuni -tutkimushanke kiinnittää huomion maaseutuun liitettyjen kokemusten, muistojen ja merkitysten moninaisuuteen. Hanke tuottaa kokemushistoriallista tietoa suomalaisten maaseutusuhteen muutoksista 1990–2020-luvuilla. Tutkimus monipuolistaa asumisen ja muuttoliikkeiden tutkimuksessa vakiintunutta monipaikkaisuuden käsitettä huomioimalla paikkaan kuulumisen ylisukupolviset, sulkupuolittuneet ja materiaaliset ulottuvuudet. Tutkimuksessa selvitetään, mikä merkitys paikkojen historiallisilla kerrostumilla ja niihin liittyvillä aistimuistoilla on paikkaan kiinnittymiselle eri sukupolvien elämässä. Samalla tutkimuskohteeksi asettuvat muistitietotutkimuksen aineistot, tutkimusmenetelmät ja niiden kehittäminen. Tutkimme, avaavatko erilaiset aineistot (yksilöhaastattelut, ryhmämuotoisissa ja toiminnallisissa työpajoissa tuotettu muistitieto, valokuvat ja kirjoitetut muistot) erilaisia näkökulmia kokemuksen tutkimukseen, sekä sitä, miten erilaisia aineistoja voidaan menetelmällisesti yhdistää. Monitieteinen hanke yhdistää perinteentutkimuksen ja historian lähestymistavat innovatiivisesti sosiologiseen ja uusmaterialistiseen tutkimukseen. Tämän päivän maaseutuun liittyviä kokemuksia, tunteita, tarinoita ja arjen elämää tallentaessaan hanke tukee ainutlaatuisella tavalla maaseudun nykydokumentointia. Toiminnallisissa työpajoissa osallistamme eri ikäisiä, niin maalla kuin kaupungissa asuvia pohtimaan suhdettaan muuttuvaan maaseutuun sekä kertomaan itse historiaansa. Hankkeessa laaditaan sekä tutkimusjulkaisuja että tuotetaan yhteistyössä Maatalousmuseo Saran kanssa henkilökohtaisia kokemuksia esiin tuova näyttely ”Minun maaseutuni”. Näyttely toimii keskeisenä välineenä hankkeen tuottaman tutkimustiedon jalkauttamisessa.

Ihmistoiminta muuttaa kiihtyvällä tahdilla ilmastoa ja ympäristöä, mikä vaikuttaa kaikkien eliöiden elinolosuhteisiin. Yksi suurimmista haasteista onkin selviytyä muuttuvassa maailmassa. Kun elinympäristö muuttuu liikaa, on alueella elävien eläinlajien joko sopeuduttava tai etsittävä parempaa aluetta muualta. Pahimmillaan olosuhteiden muuttuminen voi johtaa elinympäristökatoon ja lajin sukupuuttoon. Vain ihminen voi muuttaa tätä vääjäämättömältä tuntuvaa kehitystä. Väitöskirjassani tutkin, kuinka ilmaston muuttuminen ja ihmisen toimesta tapahtunut ympäristön muokkaus ovat vaikuttaneet metsäkanalintuihin ja piennisäkkäisiin (erityisesti metsäjänis ja rusakko), ja pohdin näiden eläinten tulevaisuudennäkymiä niin Suomessa kuin muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla. Tutkin kuinka erilaiset sääolosuhteet ja elinympäristön muokkaus sekä niiden yhteisvaikutukset näkyvät lajien lisääntymismenestyksessä ja populaatiokoon kehityksessä pitkällä aikavälillä. Tutkimuksessa hyödynnän Luonnonvarakeskuksen riistakolmiolaskentojen pitkäaikaisaineistoja, jotka ovat kansainvälisestikin ainutlaatuisia ekologisen tutkimuksen tietolähteitä. Liitän aineistoihin lisäksi aikasarja-aineistoja mm. elinympäristöjen (Luke, Suomen ympäristökeskus) ja sääolosuhteiden muutoksista (Ilmatieteen laitos) ja sovellan uusimpia ekologisten aineistojen analysointimenetelmiä, kuten Prof. Ovaskaisen kehittämää Hierarchical Models of Species Communities -menetelmää, joka on erinomainen ja yksi tarkimmista menetelmistä saada aikaan ennusteita lajien reaktioista ilmastoon ja maankäyttöön. Eläinten onnistunut suojelu vaatii, että ymmärrämme niiden tarpeita ja vasteita elinympäristön suhteen sekä lajikohtaisesti että lajin elinkierron eri vaiheissa. Tarkoituksena on kartoittaa uhkakuvia, mutta myös löytää ratkaisuja ja saada uusia näkökulmia eläinten ja ympäristön suojeluun. Luonnon monimuotoisuus, ympäristön kestävä hyödyntäminen sekä ilmastonmuutos ovat nyt ajankohtaisempia aiheita kuin koskaan aikaisemmi

Monialainen tutkimushanke paneutuu kollektiivisen muistin merkitykseen rakennussuojelun tavoitteiden määrittelyssä ja suojelusta päätettäessä sekä erityisesti modernin rakennetun ympäristön arvojen tarkasteluun. Hanke laajentaa ymmärrystä paikallisen kokemuksen merkityksestä osana rakennusten arvottamista ja tutkii tapoja, joilla arkkitehtuuri herättää ja ylläpitää yhteisöjen identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Tutkimme erityisesti modernin rakennetun ympäristön arvojen muutosprosessia ja siirtymistä seuraaville sukupolville kollektiivisen muistin käsitteen avulla - kuinka yhteisön muistia, historiaa ja kulttuuriperintöä säilytetään, esitetään ja tulkitaan arkkitehtuurin kautta. Tutkimme, miten arvot osana rakennusperinnön suojelua ovat muuttuneet ajassa. Tarkastelemme käänteisarvottamista, jossa arvokkaaksi luokitellun rakennuskannan luokitteluarvoja heikennetään tai ne poistetaan, sekä uudelleenarvottamista, jossa nostetaan esiin aiemmin arvottamisen ulkopuolelle jääneitä kohteita. Aineistona käytämme eri aikoina tehtyjä arvottamisen ja suojelun prosesseja ja niihin liittyneitä asukkaiden lehtikirjoituksia ja haastatteluja, joita täydennämme haastatteluin ja paikka-analyysein. Tuotamme tietoa paikallisyhteisön äänen vaikutuksesta rakennetun ympäristön säilyttämisen painotuksiin. Tarkastelemme, miten paikallisen yhteisön tai sidosryhmien näkökulmat huomioidaan ja sisällytetään aidosti päätöksentekoprosessiin. Tutkimme, miten eri osapuolten roolit ja valtasuhteet ovat vaikuttaneet suojelusta päätettäessä. Näin aiheemme liittyy suunnittelun demokratiaan ja tasa-arvoiseen rakennettuun ympäristöön. Ryhmän jäsenet ovat tutkimustyössään perehtyneet laajasti rakennetun ympäristön tutkimukseen ja työskentelemme tässä nelivuotisessa tutkimuksessa sen osahankkeissa yhteisten tutkimuskysymysten puitteissa. Mukana on eri kulttuurialueiden edustajia Suomesta, Unkarista, Italiasta ja Iranista, ja tapausesimerkit ovat kaikista näistä maista, mutta tarkastelu painottuu Suomeen.

Haemme rahoitusta konferenssin järjestämiseksi syksyllä 2020 (8–10.10), jonne kutsutaan nuoria tutkijoita ja tulevaisuuden tekijöitä historianfilosofiassa. Konferenssin tavoitteet ovat kahdenlaiset: (1) saattaa yhteen alan tuoreimmat tutkijat, joita pyydetään pohtimaan historianfilosofian antia ja relevanssia filosofisesti ja yhteiskunnallisesti; (2) konferenssi mahdollistaa myös kahden muun merkittävän tieteellisen ja yliopistoyhteisöllisen tavoitteen toteutumisen: (a) Journal of the Philosophy of History toimituskunnan vahvistamisen ja jatkuvuuden turvaamisen; (b) historianfilosofian kansainvälisen järjestön perustamisen tai sen alustavan hahmottelun.