Tutkimuksessa selvitetään nykyisten jäähdytysjärjestelmien korjausvaihtoehtoja, kun halutaan parantaa järjestelmien toimintaa ja energiataloutta. Tarkasteltavia järjestelmiä olivat ilmanvaihdon suorahöyrystysjärjestelmät, vedenjäähdytin-koneistot ja vakioilmastointikoneet. Tutkimuksessa analysoitiin nykyisten jäähdytysjärjestelmien vikoja. Ratkaisuina näihin vikoihin esitetään kaavioita vikojen paikantamiseen ja malliratkaisuja järjestelmäkaaviomuodossa korjaus-suunnitteluun. Lisäksi esitetään käytännön näkökohtia jäähdytysjärjestelmien suunnitteluun. Erityistä huomiota kiinnitetään järjestelmän mitoitukseen ja säädettävyyteen osatehoilla. Lisäksi luodaan katsaus kylmäaineiden käytön rajoituksiin ja korvaavien kylmäaineiden nykytilanteeseen. Ilmastoinnin jäähdytysjärjestelmien suunnittelun ja urakoinnin aikaiset virheet korostuvat muuta talotekniikkasuunnittelua enemmän: erityisesti suora-höyrystysjärjestelmien toteutus vaatii suurta ammattitaitoa. Suunnittelussa yleisenä virheenä on ylimitoitus ja ympärivuotisessa käytössä olevan laitoksen suunnittelu ilman talvikäyttövarustusta. Tämän seurauksena laitoksessa on kylminä aikoina käyntihäiriöitä. Urakoinnin yhteydessä tehdyistä virheistä ovat tyypillisimpiä puutteellinen koekäyttö sekä kylmäaine- ja vesiputkistossa olevat epäpuhtaudet. Korjausvaihtoehtojen käytännön soveltamisesta esitetään esimerkkejä neljässä erityyppisessä demonstraatiokohteessa. Kohteista esitetään ongelmat ja korjausmallit kustannuksineen. Mekaaninen kuumakaasuruiskutus ja lohkoihin jaettu patteri eivät säätömuotona mahdollista puhallusilman tarkkaa säätöä. Näihin järjestelmiin on järkevin säätötapa tehontarpeen ohjaus suoraan ulkolämpötilan tai poistoilman avulla. Puhalluslämpötilan säätö on mahdollista mm. elektronisella kuumakaasu-ruiskutusventtiilillä. Vedenjäähdyttimessä käytetty paluuvesisäätö ei kykene pitämään lähtevän veden lämpötilaa vakiona. Elektronisilla säätöjärjestelmillä voidaan hallita menoveden lämpötilaa paremmin kuin paluuvesisäädöllä.