Tutkimuksessa tarkastellaan Fennovoiman ydinvoimalasta käytyä julkista keskustelua. Tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomissa, Kalevassa ja Raahen Seudussa julkaistut journalistiset jutut ja mielipidekirjoitukset vuosilta 2007–2013. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin, kehysanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin kolmessa referee-julkaistussa artikkelissa. Erityisen kiinnostuksen kohteina ovat ilmastonmuutoksen ja Venäjän käyttäminen argumentteina ydinvoimakeskustelussa. Sisällönanalyysin tulokset osoittavat, että Fennovoima ja muut talouselämän edustajat saavat paljon tilaa lehdissä. Ydinvoimamyönteisten juttujen lisäksi ne esiintyvät usein asiaan neutraalisti suhtautuvissa kirjoituksissa. Valtion ja kuntien edustajat esiintyvät myös paljon. Ydinvoimaa vastustavat järjestöt saavat näkyvyyttä alue- ja paikallislehdessä, mutta valtakunnanjulkisuuteen ne eivät juuri ulotu. Kehysanalyysin avulla selviää, että keskustelu ilmastonmuutoksesta jakautuu kolmeen tarkastelukehykseen: poliittinen päätöksenteko, tekninen hallinta ja taloudellinen toiminta. Kehyksille on yhteistä pyrkimys ilmastonmuutoksen ”ratkaisemiseen”. Tällaisena lähes hegemonisena ilmastonmuutospuheena kehykset toistavat ilmastotieteen asettamia lähtökohtia. Diskurssianalyysi osoittaa, että Venäjästä puhuttiin vuosia lähinnä energiariippuvuuden ja vanhentuneen ydintekniikan kautta. Kun venäläinen Rosatom tuli Fennovoiman osakkaaksi ja laitetoimittajaksi, osa puheesta kääntyi korostamaan venäläisten vankkaa kokemusta ydintekniikan alalla. Osin puntaroitiin Venäjän ja venäläisten kulttuurista ja poliittista erilaisuutta negatiivissävyisten naapuruus- ja imperiumipuheiden kautta. Suomalainen viranomaisvalvonta näyttäytyi läpi aineiston positiivisena samastumispisteenä. Tutkimuksen johdantoluvussa tarkastellaan tutkimustuloksia julkisuusteorian ja politiikkaverkostojen teorian kautta. Tämän lisäksi pohditaan julkisen oikeuttamisen teoriaa mahdollisena siltana julkisuusteorian, politiikkaverkostojen teorian ja erilaisten argumentaatioanalyysin ...