Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisena asuntoalueena voidaan pitää aluetta, joka kokonaisuutena, kaikkien vaiheidensa aikana kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja sekä aiheuttaa mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä ja jätteitä. Alueen tulee myös olla asuinympäristönä hyvä sekä taloudellisesti mahdollinen. Tutkimuksessa on laadittu arviointikehikko ja laskentamalli sekä arvioitu niillä asuntoalueen koko elinkaaren aikana kulutetut energia ja materiaalit sekä aiheutuvat päästöt ja jätteet. Lisäksi on arvioitu alueen rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset. Arvioinnin kohteena on neljä tyypillistä suomalaista asuntoaluetta, joista kaksi on pientalo- ja kaksi kerrostalovaltaisia alueita. Tutkimuksessa on myös arvioitu asuntoalueiden eri suunnitteluratkaisujen merkitystä kestävän kehityksen kannalta. Asuntoalueiden kokonaisenergiankulutus 40 vuoden aikana on keskimäärin 685 MWh asukasta kohden. Raaka-aineita kuluu asuntoalueella keskimäärin 136 tonnia asukasta kohden. Raaka-aineet ovat puuta lukuun ottamatta uusiutumattomia luonnonvaroja. Rakennusmateriaaleja kuluu keskimäärin 90 tonnia asukasta kohden, tiiviisti rakennetuilla alueilla vähiten. Polttoaineita kuluu keskimäärin 47 tonnia asukasta kohden. Päästöjä aiheutuu keskimäärin 156 tonnia asukasta kohden. Suurimman osan näistä muodostaa hiilidioksidi, 154 tonnia asukasta kohden. Jätteitä aiheutuu kaikkiaan 19 tonnia asukasta kohden. Asuntoalueen tuottamisesta, käytöstä ja liikenteestä aiheutuu kustannuksia keskimäärin 290 000 mk asukasta kohden. Pientaloalueilla kuluu enemmän energiaa ja polttoaineita sekä aiheutuu enemmän päästöjä ja kustannuksia kuin kerrostaloalueilla. Suurimmat erot alueiden välillä aiheutuvat liikenteestä, aluelämpöverkon häviöistä, talotyypistä ja verkostojen määrästä. Minkälainen siis on ympäristöystävällinen asuntoalue? Se voi olla kerros- tai pientaloalue ja sillä on kehittynyt lämmitysjärjestelmä. Se sijaitsee lähellä työpaikkoja ja palveluja. Se on rakenteeltaan suhteellisen tiivis, mikä mahdollistaa tehokkaan liikenne- ja teknisen huollon verkon rakentamisen sekä samalla myös säästää luonnonympäristöä. Sen suunnittelussa ja rakentamisessa on lisäksi otettu huomioon ja hyödynnetty paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet.