Tutkimuksen tavoitteena oli luoda selkeä ja toimiva menettelytapa maa- ja tierakenteissa hyötykäytettävien teollisuuden sivutuotteiden riskinarviointiin. Riskinarviointimenettelyn toivottiin olevan mahdollisimman yksinkertainen ja helppokäyttöinen mutta kuitenkin tärkeimmät riskinarvioinnin vaiheet ja merkittävät ympäristöriskit kattava. Lisäksi työssä pyrittiin huomioimaan tie- ja maarakenteiden erityispiirteet. Arviointi olisi tarvittaessa voitava tehdä osana sivutuotteiden tuotteistusmenettelyä, jolloin sen tuloksia voitaisiin käyttää yhtenä maa- ja tierakennusmateriaalien valintaperusteena. Tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jonka päätavoitteena on laatia opas teollisuuden sivutuotteiden ympäristökelpoisuuden ja teknisen toimivuuden osoittamiseksi lupa- ja tuotteistamismenettelyssä. Riskinarviointia tarvitaan, kun sijoitustapa poikkeaa olennaisesti kelpoisuuskriteerien määrittelyissä tarkastelluista olosuhteista, esimerkiksi sijoitusympäristön ollessa herkkä tai rakenteiden koostuessa useista eri materiaaleista, tai kun haitta-aineiden ominaisuuksista on lisätietoja, joiden perusteella voidaan sijoituskohteessa hyväksyä tavoitearvoja suuremmat arvot. Tutkimuksessa laadittu ehdotus riskinarviointitavaksi sisältää tavoitteiden ja rajausten määrittelyn sekä ehdotuksen riskinarviointimenettelyksi. Tarkasteltavat riskit ovat pääasiassa ihmisen terveyteen liittyviä (terveysriskeihin perustuvia), sillä ekotoksikologisen riskin arvioiminen saatavilla olevan lähdeaineiston puutteellisuuden vuoksi ei ole tällä hetkellä mahdollista. Riskinarviointimenettelyn käytännön soveltuvuuden arvioimiseksi tehtiin esimerkkiriskinarviointi kivihiilen lentotuhkalle tie- ja maarakenteissa. Tarkasteltujen esimerkkirakenteiden päästöjen merkittävyyttä arvioitiin vertailemalla laskettuja päästöjä erilaisiin suositusarvoihin, jotka kuvaavat minimaalista riskiä ihmisille tai indikaattorieliöille.