Euroopan komissio on esittänyt EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan 2030 tavoitteeksi vähintään 40 %:n vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä (KHK-päästöistä) vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoite on jaettu koko EU:n laajuisella päästökauppasektorilla (PKS) toteutettavaan 43 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta ja jäsenmaittain ns. ei-päästökauppasektorilla (ei-PKS) toteutettavaan 30 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta. Maankäyttösektorin (land-use, land-use change and forestry, LULUCF) päästöt ja nielut eivät ole olleet osana EU:n 2020-päästötavoitteita, ja niiden rooli 2030-tavoitteissa on vielä avoin. Suomessa LULUCF-sektori on tärkeä tekijä maan kokonaispäästöjen kannalta, sillä Suomen metsät muodostavat merkittävän hiilinielun ja toisaalta orgaaniset maat merkittävän päästölähteen. Tässä tutkimuksessa on keskitytty metsäelementtiin sen kansantaloudellisen ja ilmastopoliittisen merkityksen takia. Valmisteluna EU:n ilmastopolitiikan laajentamiseen koskemaan vahvemmin myös LULUCF-sektoria, EU:n komissio on esittänyt politiikkavaihtoja, joilla sektori voitaisiin ottaa EU:n päästövähennystavoitteen piiriin. Näissä vaihtoehtoina ovat 1) sektorin kehittäminen omana kokonaisuutenaan, 2) sen liittäminen ei-PK -sektorin tavoitteeseen, tai 3) maatalouden ja LULUCF-sektorin yhdistäminen ns. AFOLU-sektoriksi (agriculture, forestry and land-use). Komissio ei ole esittänyt mahdollisia KHK-päästötavoitteita eri sektorijaoille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on jäsennellä ongelmanasettelua, joka liittyy EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kehitykseen vuotta 2030 kohti, etenkin siihen miten talouden eri sektoreilla syntyvät päästöt ja hiilinielut jaetaan erillisten tai yhtenäisen päästötavoitteiden alle. Koska vaihtoehtoisten päästösektoreiden tavoitteita vuodelle 2030 ei vielä tiedetä, tutkimuksessa ei voida esittää tarkkoja strategioita päästötavoitteiden saavuttamiseksi tai tästä seuraavia taloudellisia vaikutuksia. Sen sijaan tutkimuksessa pyritään kuvaamaan metsien käytön, energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen keskinäisiä vuorovaikutuksia, sekä mitä vaikutuksia yllä esitetyillä LULUCF-vaihtoehdoilla voi olla Suomen metsäteollisuuteen, energiatalouteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja laajemmin Suomen kansantalouteen. Tulosten perusteella metsäteollisuuden lopputuotteiden tulevalla kysynnällä on merkittävä vaikutus metsänieluun vuonna 2030, ja toteutuvaan nieluskenaarioon liittyä epävarmuus vaikeuttaa sektoria koskevan tavoitteen asettelua. Jos LULUCF-sektoria koskisi erillinen ja sitova tavoite, tämä tulisi saavuttaa sektorin sisäisesti esimerkiksi hakkuita vähentämällä. Tällaisessa tilanteessa bioenergian käyttö tuottaisi ns. trade-off -tilanteen LULUCF- ja ei-PK-sektoreiden päästötavoitteiden välillä. Mikäli LULUCF- ja nykyinen ei-PK-sektori olisivat saman tavoitteen alla, metsänielun lisääminen voisi kompensoida ei-PK-sektorin päästöjä, ja oletettu tavoite voitaisiin saavuttaa nielua lisäämällä huomattavan pienillä kustannuksilla verrattuna ei-PK-sektorin vähennyskustannuksiin. Tällöin saavutettaisiin säästö päästövähennyskustannuksissa ei-PK-sektorilla, mutta vastapainona metsäteollisuuden tuotanto supistuisi hieman. Kokonaistaloudellinen tarkastelu osoitti, että tällaisen tilanteen vaikutus Suomen BKT:hen olisi hieman alempi, kuin jos ei-PK -sektorin tulisi saavuttaa oletettu vähennystavoite yksin. LULUCF-sektorin lisääminen osaksi EU:n ilmastotavoitteita parantaisi sekä EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta, joustavuutta ja koherenssia eri sektoreita koskien. Tällöin kuitenkin ilmastopolitiikan epävarmuudet lisääntyisivät myös merkittävästi. Koska tulevan metsänielun EU:N 2030 ILMASTO- JA ENERGIAKEHYS 6 taso on hyvin epävarma, sektorin yhdistäminen muihin päästötavoitteisiin voi tuottaa joko "kuumaa ilmaa" tai tarpeettoman tiukan vähennystavoitteen. Lisäksi taloudellisten kannustinjärjestelmien, kuten hiilivuokrien, implementoinnista ja kustannuksista sekä todellisista vaikutuksista hakkuupäätöksiin ei ole toistaiseksi juurikaan käytännön kokemusta. Siten maankäytön ja metsänhoidon ilmastotavoitteiden mahdollisia vaikutuksia sekä nielun lisäämiseen kannustavia toimenpiteitä tulisi selvittää tarkemmin sekä mallinnuspohjaisen tutkimuksen että käytännön kokeilun kautta.