• Energy Research
• 2025-2025close
• Open Access close
• Restricted close
• Embargo close
• FI close

Abstract The magnitude and frequency of marine heatwaves are increasing and predicted to intensify, but our ability to understand the real‐world effects on vital benthic ecosystems is lagging behind. Prior insights into the impacts of marine heatwaves are often derived from observational or laboratory studies. Observational studies may not fully disentangle the complexities of potential compound events and typically focus on severe, often lethal marine heatwaves. Laboratory studies, on the contrary, while valuable for understanding specific mechanisms, often use artificial setups and can introduce unnatural disturbances that do not reflect real‐world scenarios. To investigate sublethal temperature effects of marine heatwaves in a natural benthic habitat, we developed a novel approach for inducing elevated water temperatures in situ over several days. The system utilizes domestic underfloor heating technology combined with custom‐made benthic chambers. We placed 10 chambers for 15 days in a bare‐sediment habitat at 2.5 m depth and heated five chambers to 5°C above ambient water temperatures in summer for 6 days, followed by a period of 7 days at ambient temperatures. Incubations during day and night were performed during the experiment to assess changes in ecosystem functioning (solute fluxes) and sediment cores were collected at the end of the experiment to assess the effects of a realistic marine heatwave on benthic community structure. The results indicate that while the benthic community structure remained similar between the treatments, except for a size shift of Marenzelleria spp. towards smaller individuals in the heated treatment, elevated temperatures caused a significant increase in community respiration and amplified the magnitude of either efflux or influx of nutrients (NH4+‐N, PO43−‐P and Si). Primary production during daytime incubations remained mostly unaffected by the heatwave treatment, contributing to the concept of heterotrophy being more influenced by increased temperatures than autotrophy. This study confirms the suitability of the novel system for examining the impact of temperature on benthic habitats in situ and demonstrates its potential for the investigation of complex habitats and communities, which are essential for our understanding of the ecosystem‐level effects of climate change. Read the free Plain Language Summary for this article on the Journal blog.

Abstract The magnitude and frequency of marine heatwaves are increasing and predicted to intensify, but our ability to understand the real‐world effects on vital benthic ecosystems is lagging behind. Prior insights into the impacts of marine heatwaves are often derived from observational or laboratory studies. Observational studies may not fully disentangle the complexities of potential compound events and typically focus on severe, often lethal marine heatwaves. Laboratory studies, on the contrary, while valuable for understanding specific mechanisms, often use artificial setups and can introduce unnatural disturbances that do not reflect real‐world scenarios. To investigate sublethal temperature effects of marine heatwaves in a natural benthic habitat, we developed a novel approach for inducing elevated water temperatures in situ over several days. The system utilizes domestic underfloor heating technology combined with custom‐made benthic chambers. We placed 10 chambers for 15 days in a bare‐sediment habitat at 2.5 m depth and heated five chambers to 5°C above ambient water temperatures in summer for 6 days, followed by a period of 7 days at ambient temperatures. Incubations during day and night were performed during the experiment to assess changes in ecosystem functioning (solute fluxes) and sediment cores were collected at the end of the experiment to assess the effects of a realistic marine heatwave on benthic community structure. The results indicate that while the benthic community structure remained similar between the treatments, except for a size shift of Marenzelleria spp. towards smaller individuals in the heated treatment, elevated temperatures caused a significant increase in community respiration and amplified the magnitude of either efflux or influx of nutrients (NH4+‐N, PO43−‐P and Si). Primary production during daytime incubations remained mostly unaffected by the heatwave treatment, contributing to the concept of heterotrophy being more influenced by increased temperatures than autotrophy. This study confirms the suitability of the novel system for examining the impact of temperature on benthic habitats in situ and demonstrates its potential for the investigation of complex habitats and communities, which are essential for our understanding of the ecosystem‐level effects of climate change. Read the free Plain Language Summary for this article on the Journal blog.

Abstract With climate change, the geographic distribution of some VBDs has expanded, highlighting the need for adaptation, and managing the risks associated with emergence in new areas. We conducted a questionnaire survey on the knowledge, attitudes, and practices (KAP) about vector-borne diseases (VBDs) among sample of Finnish residents. The questions were scored and the level of KAP was determined based on scoring as poor, fair, good, or excellent. Binary logistic regression analysis was used to evaluate the associations of different KAP levels with sex, age, education, and possible previous VPD infection. We received 491/1995 (25%) responses across the country and detected generally good knowledge, but only fair practices towards VBDs. Sex and age of the respondents were most often significantly associated with the level of KAP (P > 0.05). Despite the generally good knowledge, we detected major gaps, especially regarding the distinction of tick-borne encephalitis and Lyme borreliosis (LB), risk of disease, and protective measures. Additionally, many respondents thought the vaccination protects against LB or tick bites. This calls for awareness raising on disease risk and prevention measures. With increasing cases and the effects of climate change, surveillance of VBDs communication to the general public should be strengthened.

Abstract With climate change, the geographic distribution of some VBDs has expanded, highlighting the need for adaptation, and managing the risks associated with emergence in new areas. We conducted a questionnaire survey on the knowledge, attitudes, and practices (KAP) about vector-borne diseases (VBDs) among sample of Finnish residents. The questions were scored and the level of KAP was determined based on scoring as poor, fair, good, or excellent. Binary logistic regression analysis was used to evaluate the associations of different KAP levels with sex, age, education, and possible previous VPD infection. We received 491/1995 (25%) responses across the country and detected generally good knowledge, but only fair practices towards VBDs. Sex and age of the respondents were most often significantly associated with the level of KAP (P > 0.05). Despite the generally good knowledge, we detected major gaps, especially regarding the distinction of tick-borne encephalitis and Lyme borreliosis (LB), risk of disease, and protective measures. Additionally, many respondents thought the vaccination protects against LB or tick bites. This calls for awareness raising on disease risk and prevention measures. With increasing cases and the effects of climate change, surveillance of VBDs communication to the general public should be strengthened.

Abstract The environmental impacts of the food system exceed several planetary boundaries, with protein production being a major contributor. Single-Cell Protein (SCP) is a protein-rich microbial biomass that offers a sustainable alternative when derived from renewable energy and sustainable feedstocks. We evaluate the global potential for SCP production utilising electrolytic hydrogen and oxygen, atmospheric carbon dioxide and nitrogen, and hourly-optimised hybrid PV-wind power plants at a 0.45° × 0.45° spatial resolution. We outline a roadmap for industrial-scale production, commencing in 2028, targeting an annual capacity of 30 million tonnes of protein by 2050. Here we show that the cost of renewable electricity-based protein (e-protein) could decline at optimal sites from 5.5–6.1 € kg−1 in 2028 to 4.0–4.5 € kg−1 by 2030, and further to 2.1–2.3 € kg−1 by 2050. Consequently, e-protein production can mostly decouple protein supply from water and arable land constraints, substantially mitigating the environmental impacts of food production.

Abstract The environmental impacts of the food system exceed several planetary boundaries, with protein production being a major contributor. Single-Cell Protein (SCP) is a protein-rich microbial biomass that offers a sustainable alternative when derived from renewable energy and sustainable feedstocks. We evaluate the global potential for SCP production utilising electrolytic hydrogen and oxygen, atmospheric carbon dioxide and nitrogen, and hourly-optimised hybrid PV-wind power plants at a 0.45° × 0.45° spatial resolution. We outline a roadmap for industrial-scale production, commencing in 2028, targeting an annual capacity of 30 million tonnes of protein by 2050. Here we show that the cost of renewable electricity-based protein (e-protein) could decline at optimal sites from 5.5–6.1 € kg−1 in 2028 to 4.0–4.5 € kg−1 by 2030, and further to 2.1–2.3 € kg−1 by 2050. Consequently, e-protein production can mostly decouple protein supply from water and arable land constraints, substantially mitigating the environmental impacts of food production.

Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella, miten tekninen informaatio ja huoltodokumentaatio liittyvät kestävyyteen. Kestävyyttä lähestyttiin kolmipilarimallin pohjalta, jossa kestävyys jaetaan kolmeen osaan: sosiaalinen, ekonominen ja ekologinen tai ympäristöllinen kestävyys (Purvis ym., 2019). Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin vain sosiaaliseen sekä ympäristölliseen kestävyyteen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta KONE Oyj:n työntekijää, joilla oli taustaa teknisessä viestinnässä, huoltotoimenpiteissä sekä kestävyystyössä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja, ja aineiston analyysissa sovellettiin Braun ja Clarken (2022) kuvaamaa reflektoivaa temaattista analyysia. Löydökset osoittivat, että kestävyyden määritteleminen oli haastavaa. Aineiston analyysi kuitenkin näytti sen, että haastateltavat työskentelevät monin osin tavoilla, jotka jo edistävät kestävyyttä. Ekologista kestävyyttä edistettiin esimerkiksi vähentämällä paperin käyttöä, valitsemalla kevyempiä tiedostomuotoja dokumenttien julkaisussa ja toimituksessa, sekä karsimalla turhia huoltokäyntejä. Sosiaalista kestävyyttä taasen tukivat dokumenttien löydettävyyden sekä käytettävyyden parantaminen, työntekijöiden autonomian lisääminen sekä jatkuva oppiminen. Vaikka KONEen dokumentointiprosessit ovat pitkälle standardisoituja, haastateltavat tunnistivat myös ongelmia liittyen tiedon hallintaan sekä määrään. Haasteita olivat esimerkiksi ’infoähky’, vanhentunut tieto sekä tarve käyttää useita alustoja tiedon käsittelyssä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että tekninen viestintä voi tukea sekä ympäristö- että sosiaalista kestävyyttä. Vaikka tutkimuksen kohteena oli vain yksi yritys, voitaisiin tutkimusta soveltaa myös muihin organisaatioihin. Jatkotutkimuksissa kenttätyötä tekevien huoltoteknikoiden näkemyksiä voitaisiin kerätä ja analysoida. Lisäksi inhimillisen ja kulttuurisen tiedonhallinnan ilmiöiden tutkiminen voisi tuoda arvokasta uutta tietoa. Käytännön puolella tulokset korostavat kestävyyskeskustelun ja tiedonhallinnan merkitystä organisaatioissa.

Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella, miten tekninen informaatio ja huoltodokumentaatio liittyvät kestävyyteen. Kestävyyttä lähestyttiin kolmipilarimallin pohjalta, jossa kestävyys jaetaan kolmeen osaan: sosiaalinen, ekonominen ja ekologinen tai ympäristöllinen kestävyys (Purvis ym., 2019). Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin vain sosiaaliseen sekä ympäristölliseen kestävyyteen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta KONE Oyj:n työntekijää, joilla oli taustaa teknisessä viestinnässä, huoltotoimenpiteissä sekä kestävyystyössä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja, ja aineiston analyysissa sovellettiin Braun ja Clarken (2022) kuvaamaa reflektoivaa temaattista analyysia. Löydökset osoittivat, että kestävyyden määritteleminen oli haastavaa. Aineiston analyysi kuitenkin näytti sen, että haastateltavat työskentelevät monin osin tavoilla, jotka jo edistävät kestävyyttä. Ekologista kestävyyttä edistettiin esimerkiksi vähentämällä paperin käyttöä, valitsemalla kevyempiä tiedostomuotoja dokumenttien julkaisussa ja toimituksessa, sekä karsimalla turhia huoltokäyntejä. Sosiaalista kestävyyttä taasen tukivat dokumenttien löydettävyyden sekä käytettävyyden parantaminen, työntekijöiden autonomian lisääminen sekä jatkuva oppiminen. Vaikka KONEen dokumentointiprosessit ovat pitkälle standardisoituja, haastateltavat tunnistivat myös ongelmia liittyen tiedon hallintaan sekä määrään. Haasteita olivat esimerkiksi ’infoähky’, vanhentunut tieto sekä tarve käyttää useita alustoja tiedon käsittelyssä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että tekninen viestintä voi tukea sekä ympäristö- että sosiaalista kestävyyttä. Vaikka tutkimuksen kohteena oli vain yksi yritys, voitaisiin tutkimusta soveltaa myös muihin organisaatioihin. Jatkotutkimuksissa kenttätyötä tekevien huoltoteknikoiden näkemyksiä voitaisiin kerätä ja analysoida. Lisäksi inhimillisen ja kulttuurisen tiedonhallinnan ilmiöiden tutkiminen voisi tuoda arvokasta uutta tietoa. Käytännön puolella tulokset korostavat kestävyyskeskustelun ja tiedonhallinnan merkitystä organisaatioissa.